youtube / soundcloud / facebook / iTunes

haapoja & illmari kollektiivi

Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


1. ODOTUSLAULU
Music by haapoja & illmari collective, lyrics by illmari
FIMHH1700001

Odotuslaulu (A Song in Waiting) is a lyrical depiction of a late-night moment, sitting in a tram, waiting for it to leave the station. Interior and exterior states mix as we descend deeper into a meditation on the deep emptiness and purposelessness lurking beneath the surface of the city. Is there any inherent meaning to the self-professed rationality of the metropolis? The piece ends in a crystalline glimpse of a trancendental, mystical union in the fleeting moment the tram starts to leave.

raitiovaunussa nukkuu mies, pää takakenossa vasten lasia
huulet muodostavat sanojen alkioita
kuin keväistä kohtua ajattelevalla lehmällä.

viistosuunnassa vastapäätä istuva
vuoronsa juuri aloittanut tai päättänyt parraton kuski
selailee aikataulutelineestä poimimaansa reittikarttaa
ja juo kivennäisvettä
liikennelaitoksen lakki päälaelle aavistuksen verran vinoon jääneenä.

——————

metropoli piirtyy pleksisen akvaariopimeyden halki.

kaukaisuudessa vaeltavat elämämme pysäkit ja seisakkeet
sairaalat, hautausmaat, markettien hyllyrivistöt ja toimistojen holvit
läpivalaistut siirtymätilat, joiden halki kulkeminen
tuskin tekee kaikesta tästä yhtään sen ymmärrettävämpää.

ja äkisti on kertakaikkisen vaikeaa
ellei jopa viime kädessä täysin mahdotonta
olla kysymättä asettuvatko nämä näkökenttääni ilmaantuvat valopisteet ja -juovat,
kulkuvälineet ja -reitit, ruumiit ja ruumiiden rajat radoilleen
silkan sattuman perusteella
vai sitten minkä;
ovatko järjellisyys toimivuus järjestyneisyys sekä muut
kalenterivuosiemme ja -toimiemme massoille antamamme tyynnyttävät attribuutit
mahdollisesti vain verkkokalvolle piirtyviä jälkiheijastuksia
tajuntaperäisiä väriharhoja
hallusinoituja kuulokuvia
joita olemme päivätöidemme, lastentarhanpihojemme ja hoitolaitostemme rytmisessä seuraannossa
kerta toisensa jälkeen havaitsevinamma ja sitten noudattavinamme:

projektien projektioita?

——————

muoviset istuimet tärisevät näkymättömien voimanlähteidensä rytmiin.

katselen ikkunan ja sen päälle liimatun muovisen kelmun väliin
eksynyttä ilmakuplaa
tuntien selittämätöntä voimattomuutta.

mainosnäytössä tekstirivit valuvat alaspäin
kuin halvassa tieteiselokuvassa

mies nytkähtää, kuski nostaa katseensa:
tyhjä oluttölkki vierii pitkin keskikäytävää
kohti pian sulkeutuvia liukuovia.

ja sen sekunnin ajan
vaunu on vain lasinkarvainen pieni hyönteinen
rajattoman kirkkauden ilmakehissä.

vain
lasinkarvainen
pieni hyönteinen
rajattoman
kirkkauden
ilmakehissä.

back to top / main page


Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


2. UUSI MAAILMA
Music by haapoja & illmari collective, lyrics by illmari & Haapoja, intro trad.
FIMHH1700002

Uusi maailma (The New World) is a nostalgic ride through local urban, social and political history.

Rolling through the blocks of wooden houses of the old working-class neighbourhood in Kumpula I try to see connections between previous economical surges and downturns and the present-day situation. Observations on past battles, strikes, hardships and depressions counterpoint the precarious situtation of neo-urban information labourers. The red-coated wooden houses stand witness to it all.


(trad.)
sun kätes oli kylmä kuin kasteheinä
kun sen kallistit mun kainalooni
ja sydämesi kova kuin marmorikivi
kun sen kallistit mun kainaalooni

juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma
ja tiuku on aisan alla
voi kuinka pieninä palasina onkaan
mun leipäni maailmalla

————————

uusi maailma, vanha maa
tämä aika kiertää aikojen virtaa
uusi maailma, vanha maa
näkyvissä näköalatonta pintaa


tsygäilen limiksellä lapsuusajan huudeil
handut stongas muistelen muuvei
näis punakorttelien kammiois aika kiertyy luupeiks
tääl vallilasta koilliseen käpylästä etelään
duunarien uurtamissa uurteis
mun nostalgiamieleni käy kierroksilla etenemään arkeologinduuneis
niin, työläisten kylä täytti kartanon savimaan
intiankadun lestinheitost oljenkorren rapinaan
omenapuiden havinaa
jatkosodan jatkeeks veteraanien lapset lato oppikoulus latinaa
raaputan antikvaaripatinaa työväenluokan kirjailuna sukupolvitarinaan
punakapinast rautavaaraan
pohjantähden alta noustiin yleislakon kalinaan
ja lama-ajal katse harittaa
kolmikymmenluku tuntu ysärillä tutult
kirpparipaitoi, lomautettui faijoi vuokrasotkui ja c-kassuraitoi
jollain kumman taval nää on toistuvii aikoi

uusi maailma, vanha maa
tämä aika kiertää aikojen virtaa
uusi maailma, vanha maa
näkyvissä näköalatonta pintaa
aina vuodesta toiseen ja aatosta aattoon
tämä aika maksaa menneisyyden hintaa

päivärahajengi kiskoo karaokes huurteist
murheet on samat ku paasikiven ajal
depression sävelet ja henkinen lama
gentrifikaation äänii mun luureis
keloissa kultalastun vuolemista
alaluokan oleminen jatkuvaa kuolemista
juicen haamu korkkaa laminoidus tualetissa koskenkorvaflindaa
rakennemuutokset nostees
yhteiskuntaluokat liberaalin rautaottees
palkkatyöläisestä oman itten johtaja
nollasopparissa intressit kohtaavat
kymintiellä arvokämpis nälkärajal puolityöttömiä mediagurui
pula-ajat aaveit
pika pikaa lisäilemäs luomukahvin sekaan värjättyi sahanpurui
ja mä tsygäilen edelleen, silmissäni vilistävät duunarien tekeleet:
yhteisasunnot ja työaikalaki historia toistuu se vaihtaa vaa hepeneet
seuraavat taistelut perustulon takii


uusi maailma, vanha maa
uusi aika myllää perustaa
sama työläisen arki
luokkakiertoo vuosien halki

uusi maailma, vanha maa
tämä aika kiertää aikojen virtaa
aina vuodesta toiseen ja aatosta aattoon
tämä aika maksaa menneisyyden hintaa
uusi maailma, vanha maa
näkyvissä näköalatonta pintaa

back to top / main page


Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


3. HELSINGIN REITIT - HÄMÄRÄ
Music by Mikko H. Haapoja & Amanda Kauranne, lyrics by illmari
FIMHH1700003

Hämärä (Twilight) is another lyrical meditation on the city and its metaphysics. The piece takes place at a square in Helsinki and is divided into two parts: the first is set at dusk, the second on the following morning.

In both parts, the central idea is letting go: the attempt to stop imposing subjective judgements and conceptual frameworks on the cityscape. The speech tries to reach the world as it is, in itself, in its undiscriminating being and movement. ”The world is not a fabric of my senses / the light of my sight is no measure of things”.

I
kenties kaikkein vaarallisinta on kuvitella aloittavansa alusta
maailma ei ole minun aistieni runoelma
eikä katseeni valo asioiden mitta

iltapäivän kansi painuu mukulakivien kattilaa vasten
lehmukset juoruilevat metallitalon ruosteisissa helmoissa
suolainen meri kohottautuu siltojen onkaloista
katsahtaakseen hajamielisesti julkisivujen lasimaalauksiin:
kaupungin kirkossa ei koskaan ole kattoa
kaupunkilaisen jalat ovat aina paljaat.

kenties hämärässä seisovan suurin erehdys
on runoilla taivaan erkaantumisen myytti
maalata juopa yön kivisten juurakoiden
ja päivän sykkivän iiriksen välille,
keksiä piirien järjestys
erottaa viimeinen ensimmäisestä, eilinen tulevasta,
lokin huuto lokista, aistielin aistimuksen karheudesta
kalan haju sen kalastajasta.

yksikään hiljaisuus ei ole minun kuulemiseni luomus
eikä mikään musiikki rumpukalvojeni renki;
roskakuilu, ratamon varsi,
vastarannan hiljalleen sinertyvät kasvot
vaikenevat kaiken
joka on vielä ollut ja tulee jo olemaan;

minä en ole maailma
eikä maailma minun aistieni runoelma
maailma on torin laidan hämärä kulku
kohti seuraavaa hämärää.


II

rantaruohon sormissa on yön jäljiltä kastunutta tupakkaa
hämärä kääntää rakennusten yllä kylkeään
maailma ei ole minun aistieni runoelma
eikä ajatusteni pulssi sarastuksen tahtipuikko.

enkä se ole minä joka näistä kertoo:
kerran joku lausui tässä hengittävän merkityksen niin täsmällisesti
että sen lausumatta jättäminen on oikeastaan sen toistamista.

kulmikas kaide piirtää naarmuissaan rukouksen kaavaa
kenkien onkaloissa värisevät jänikset
taivaan alla syntymisen taukoamaton jyrinä
taukoamattomien yhdyntöjen hiljainen hiililiekki
toiminnan ja liikkeen seisahtuneissa temppeleissä kuolemisen itsepintainen tuoksu.
pihojen tyhjät sekunnit helmeilevät tulevan tapahtumisen tajussa
elementit hieraisevat toistensa kalpeita aavistuksia.

pian on kaavojen käynnistymisen hetki:
puistikot oikaisevat itsensä
kadut alkavat silittää toisiaan vastakarvaan
raajat kasvavat tankoihin kiinni
lantiot nousevat asentoihin
asettuakseen taas kohta kulmiensa väliaikaiseen lepoon.

silmäparit hakeutuvat alaviistoihinsa
– tai kenties joku yksinäinen niiden joukossa
osuu kesäsateessa vilistävien verkkoaitojen mantroihin
ollakseen hetken ajatuksen irtain taimi
ja tarttuakseen sitten edelleen –
tuulikaapeissa hahmottuvat
harvojen yhteiset, monien erilliset
päämäärät.

ei maailma ole minun aistieni runoelma.

vedenraja henkäisee syttyvän vihreytensä loppusoinnun
nurmen ohuet sormet nousevat keltaiseen aavistukseen
hämärä hiipii voimalan taakse pitämään tervantuoksuista majaansa;
lohkareet havahtuvat riippakoivujen juurilta
kuparinen orava alkaa nakertaa hietikosta löytämänsä ristikkolehden kulmaa.

enkä se ole minä joka näistä kertoo;
kerran joku lausui sarastuksen merkityksen
niin täsmällisesti
että sen lausumatta jättäminen
on oikeastaan sen toistamista.

back to top / main page


Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


4. ELÄÄ
Music by haapoja & illmari collective, lyrics by illmari
FIMHH1700004

A wider scope of things is taken in Elää (To Live), which attempts to tell the story of humankind of the last, say, 6000 years. Human civilization is pitted against the immense ecological totality of the planet. Life turns out to be something entirely different from the human attempts to rationalize, control and subjugate it. As we move into the Antropocene era, the environmental conditions and circumstances we have created for ourselves cause us to completely lose control of those circumstances. At the end of history, Life reigns supreme.

pulssi paukkuu tyhjäs tilas
teollisuusalueen kaikuvas pihas
tsittailen hiljaa humanistin viimenen perintö taskus
petrolipumput puskee liekkii, rattaat vierii
nostaa maasta taivaaseen tikast
joil voittajat astuu ja voitto on pikast
nii kauan ku käyrät kääntyy laskuun
mut ihmisen juuret ei oo ihmisen fikas
planeetan mitas ku flipataa visiot ulkopuolel
kehät kehystää sinisen kuoren mis
homo sapiens kutistuu silmis
ja maaperän lihas nykäsee sivilisaatiot hihast
tsekkaa, kuustuhat vuotta
se on meitsin kellossa sekkarin sykäys
ja ihminen yhä ekosysteemin rykäys
tääl tykimmät laineet velloo
tää mesta ei muutu sun kulttuurin pelloks
koita vaa säätää säitä
mut teiän päät ei oo määriä määräämäs
elämä pitelee pitojaan hämäräs

elää, kuolee
pallon kuorel
suonis virtaa aika
ihmisen eilinen
elämän huomen

äiti maa vekkarist vetelee
katellu kauan kuinka se etenee
holoseenistä antroposeeniin viraalitartuntaa geeneistä meemiin
apinan hermosto paisuu
unelmoi suurii kaukokaipuus marsin siirtokunnist
mut happee ei osteta eurois tai punnis
planktonimassojen synteesin syvyys
vaan ylittää labrojen systeemin kyvyt
on elämä lyhyt mut tyhmyys ei kestä ees tuntii
öljylähteillä leikkivä hunni on jatkuvan kasvunsa muuriin törmäämäs
ku älykännykäs äiti maa kuiskaa luuriin:
jou, luovuta valta
nosta pohjasta hallinnan talla
anna elämän tahtiinsa dallaa
säki oot kasvanu auringon alla
viisas keisari luopuu vallast
nostaa pohjast hallinnan tallan
sulata mielesi aavoilta halla
nää sanat on siemenii kieleni alla

elää, kuolee
pallon kuorel
suonis virtaa aika
ihmisen eilinen
elämän huomen

back to top / main page


Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


5. HELSINGIN REITIT - ENSIMMÄINEN REITTI / Youtube
Music by Mikko H. Haapoja & Amanda Kauranne, lyrics by illmari
FIMHH1700005

The longest, most sprawling and surreal text written for haapoja & illmari, Ensimmäinen reitti (The First Route) traces a meandering walk through the suburban psycholandscapes of Helsinki: from concrete housing blocks to forest patches, highway junctions to bird-watching towers, I narrate the numerous flows, material and symbolical, moving through and constituting our home town. Recurrent meetings with a rag-doll character named The Difficulty of Speaking lead me towards a final vision in which temporal, spatial, historic and energetic melt into one.

I

tässä läpeensä valaistussa ja lämmitetyssä kaupungissa
on mahdollista tuntea ainoastaan tympeää kaipauksenkaltaista nälkää ja etäistä nostalgian janoa
kun lukee pohjoisten metsien, saarnien, havupuiden ja lehmusten tuottamasta äärettömyyden kokemuksesta;
lehtien kahinan jumalallisesta musiikista, rungoista jotka maahan juurtuneina
nousevat pilarien tavoin kohti taivasta, haarautuvat, taittuvat,
leviävät lehtikatokseksi, jonka reikien lomitse tuonpuoleinen valo
tunkeutuu kuten mustan samettikankaan täyttämän taivaan rei'istä.

tuo tunne on etääntynyt mittaamattoman kauas,
siihen voi suhtautua kenties enää vain ironisesti tai sentimentaalisesti
ja ehkäpä nämä kaksi ovat nekin loppujen lopuksi yksi ja sama asia.


II

katse juurtuneena huomisesta kurottuviin vuorovesiin
törmään liikenteenjakajalla sanomisen vaikeuteen

kellot seisahtuvat valtaväylällä ja puhuminen muuttuu itselleen puhumiseksi
tapahtuminen asettuu tapahtumisen virtaan
yhtyen reittikarttojen värikkäisiin oksistoihin
omenatarhojen huomisiin luurankoihin sekä himmeneviin tasoristeyksiin;
rannalle kivettyneet liikennemerkit osoittavat kohti venesataman torkkuvaa levottomuutta
ylikulkusillan huojuvaa päiväunta;
täällä keskeneräisyyden tunnusmerkit helmeilevät valtateiden diskanttivirroissa
muodonmuutosten jälkiheijastukset poukkoilevat pitkin ostoskeskuksen sarveiskalvoa
tuhatvuotiskaudet alkavat ja päättyvät mattolaiturin nokkaan
alkaakseen taas keinonurmen keskeltä uudestaan;
sanomisen vaikeus kaivaa kivisen aukean keskelle havahtumisen lammikon.

III

kiipeilytelineistä roikkuu raskasmetallihedelmiä
joiden päältä tähystäen voi erottaa historiattomassa horisontissa norsunluutornin
siellä havainnosta tulee havainnon varjo
lausumisen tarkkuudesta saadaan lausuntoja
satamista asuintaloja
katuruudukkojen ratamoista
ruosteisia kiskonauloja
rautaisista karpaloista
kanervien aavemaisia varjoja

asumuksista asuntoja
sanoista sanontoja
aukeamista aukioita
puristuksista puristeita
saarista laajasaloja
perustuksista perusteita
lupauksista lupia
puolikaaria, soikioita
tasajänteisiä kromisia kuulia
kerroksia kohti nousevia nuolia;
sivuttomien kirjastojen paperisia seiniä
tornitalojen lahkeiden lomassa mielikuvituksen betonikansi kasvattaa kastepisaroita ja nokisia heiniä.

kallioimarteet ja kanervat värisevät tavaraliikenteen välisoiton tahtiin.

katse painuneena huomispäivän vuorovesiin
sanomisen vaikeus kantaa vaihtolavoilta haalittua elämäänsä
kohti erätorin laitaa
josta on nähtävissä hutera lintutorni
josta on nähtävissä ylitse tulviva vesitorni
josta on nähtävissä nostokurjen keltainen ranka
ja nostokurkeen takertunut elämänlanka.

me seisomme liikenteenjakajalla.

IV

täytemaalle, kallioleikkauksiin ja notkelmiin kohoaa
suhdannepainaumia, pääoman kerrostamia kivikeskustoja;
metallisten laitamaiden, ruutupaperierämaiden,
ristisanametsikköjen halki vaeltaa tuotantotoiminnan graniittisia virtoja.

V

niin, minä seisoin liikenteenjakajalla katse kiinni huomispäivän suistoalueissa
näin kaistaviivojen yllä kulkevat karjalaumat
lammasten askeljäljet painuivat kuulokuvan kankaille
kun paimenen punatiilinen huilu oli lakannut savuamasta rakennustyömaan laidalla.

näin keskipenkillä istuvan sosiaalidemokratian verettömän haamun
ja sen takana antroposentrismin hymyilevän luurangon
konservatiivien sulkasatoiset poikaset yskivät vanadiinitaivaalla
kun kaivoin liberalismin nielusta pienessä märässä mytyssä esiin talviunen pelon;
kaupunkisuunnittelun kellarissa istui alvar aallon muumio polttaen lasista piippua
näin eliel saarisen harmaantuvan haamun vaeltavan
hitsausliekkien loimussa käpristyvien marmorilaattojen keskellä
modernismin kalvaat ambulanssit kiersivät keskeneräisiä kehäteitä
kyljissään huokeasta kevytmetallista valmistetut viikatteet;
nuhaiset sosiologit valmistelivat lauttarannassa viimeistä puheenvuoroaan
samalla kun jälkihumanistisen taidemaailman kiiltomuovinen vasikka
lauloi pilvipalvelun keskoskaapissa epäorgaanista kenttäteoriaansa;
startup-yritysten purjosorbeteista päihtyneet kirjanpitäjät kahlasivat halki
kaupunginteatterin hylättyjen lavastepinojen ryteikön
liberaalien hautausmaiden savunhajuiset pastorit
vaelsivat kellokortit käsissään kohti pohjoismaiden suurinta soitinliikettä ja
kaukana fraktaalikaupunginosissa marokkolaiset sarjakuvataiteilijat
aivastelivat päin asemarakennuksen humalaköynnöksillä peitettyä ulkoseinää
pyöräkaistoilla ulvovat vastarintaliikkeen harvahampaiset kulkukoirat saivat vastaansa
kirjavan, meskaliinintuoksuisen elefantin

ja minä näin
kuinka yhteiskuntakerrosten hiljalleen kupliva selluloosakeitos paksuuntui
epäsymmetrisesti värjääntyneeksi laintauluksi jolle kaivertuvaa peilikuvakirjoitusta
en kyennyt tulkitsemaan;
näin kuinka kaupunki upposi syvänsiniseen hiilihappojäähän
ja taittui tuhansiksi seitsemännen asteen parabolisiksi käyriksi
jotka käpertyivät hiljaisesti hengittävän peruskallion ympärille
sähkömagneettista säteilyä sykkiväksi palloksi
syöksyäkseen kohta historiallisen dialektiikan shakkiruudullisen maiseman halki
ylös, kohti kukkivan metsämaiseman sateista sydäntä;

näin suoran sisässä kehän
ja kehän kyljessä suoran.

back to top / main page


Uusi maailma Spotify / iTunes / Google Play / Soundcloud / CD / LP

LYRICS

1. Odotuslaulu
2. Uusi maailma
3. Helsingin reitit - Hämärä
4. Elää
5. Helsingin reitit - Ensimmäinen reitti
6. Pakkasen poikia


6. PAKKASEN POIKIA / Spotify
Music by haapoja & illmari collective, lyrics by illmari
FIMHH1700006

The song Pakkasen Pojat (The Sons of Frost) is dedicated to the younger generations. The subject is two boys riding on their skis across the frozen bay at Viikki; we, fathers and elders, hope that the ice will still hold, in spite of the rising temperatures. Whether the boys know it or not, they will have to bear to burden passed on by our unsustainable ways of living. In the coming winters, they will sort it out, we hope.


Talven selkää
taitetaan
hiihdetään saareen
viel kun tämä jää ois kestävää

Pakkasen poikia, tarinan luojia
uusia kaupungin rakentajia
uuteen maailmaan koulua käyviä
suurien esteiden selättäjiä
uusien teiden päällystäjiä
yhteisen maailman vaalijoita
tämän kaupungin hallitsijoita

arabianrannan jääl alottelee tarinaansa
pari tään maailmankauden murroksen lasta
kaksikko maisemassa piirtelemäs kehiään
pelailemas pelejään, rakentelees myyttii
tääl kaks uuden maailman perustajatyyppii
nää skloddit lumes kohti lammassaarta lykkii
pääs mietintämyssyt ja klyyvareis räät
kohti tulevaisuut läpi syyhkysen sään

Pakkasen poikia, tarinan luojia
uusia kaupungin rakentajia
uuteen maailmaan koulua käyviä
suurien esteiden selättäjiä
uusien teiden päällystäjiä
yhteisen maailman vaalijoita
tämän kaupungin hallitsijoita

Talven selkä
taittakaa

ottakaa tämä maa
haavat paikatkaa
ottakaa tämä maa
antakaa sen elää

siel ne nyt hiki pipos painaa
ajattelun perusteita laduillansa raivaamas
uusille teille keloillansa karkaamas
pakkasen pojat, maansa parantajat
hei, teil on edes vielä aikamoiset ajat
ja kandee ehkä kuunnella nyt vielä pari sanaa
saatteeks tält runoilevalt setämieheltä
nii ainakin tiedätte mik on pielessä
ku aikuisten juonet on käyny liian tyyriiksi
isistä ja äideist on tullu liian kyynisii
ja me tarvitaan toisenlaisii roolei
fossiilien jälkeisiä uusiutuvii stoorei
parempii tarinoita ei triplamoolei
ei rahamiesten horinoissa toistuvii juonii
tää maa on koht teiän niin pitäkää siit huoli
joo vartioikaa pakkasta ja pitäkää sen puolii

Kuuletko kadun kuiskaavan
Kuuletko tämän kaupungin
Kuuletko päivän nousevan
Kuuletko sen muutoksen
Kuuletko oman äänesi

Ottakaa tämä maa
antakaa sen elää

back to top / main page

haapoja & illmari kollektiivi:
laulu, jouhikko, koneet – Mikko H. Haapoja – vocals, bowed lyre, programming
rap, spoken word – illmari – rap, spoken word
laulu, perkussiot – Amanda Kauranne – vocals, percussion
harmooni, piano – Lukas Kristo – harmonium, piano

© 2015-2017 haapoja & illmari / web design by Mikko H. Haapoja